»Mitä on tapahtunut?»
»Judith yritti tappaa Calebin», Lind kertoi.
»Hyvä Jumala! — Tuo lapsiko?»
Lind kertoi, mitä hän tiesi. He astuivat hetken aikaa ääneti.
»Lind, armaani, sinun pitää muuttaa pois tuosta talosta, ennenkuin vanhus tulee hulluksi ja tappaa sinut yhdessä kaikkien muiden kanssa», Mark sanoi vihdoin. »Miksikä sinä et muuta Sandbohon?»
Lind pudisti päätään. »Judithia ei tämän jälkeen lasketa enää ulos lainkaan. Ihmisrakkauskin vaatii, että minä jään nyt taloon ja autan häntä, minkä voin. Kerroin Svenille, mitä on tapahtunut, ja hän aikoo ensi tilassa riistää Judithin sieltä — vaikkapa väkivallalla. Silloin vanha mies varmaankin murtuu eikä hänestä ole sitten enää mihinkään.»
He astelivat setripuiden alla varjojen yhä pidentyessä. Tie loisti sinisenä heidän edessään, ja ilta oli kirkas niinkuin usein ennenkin. Mutta koko maa oli kuin kuolinliinoihin verhottuna, ikäänkuin sen kasvu äkkiä olisi keskeytynyt.
»Mark — täällä on kovin synkkää — huomaatko, miten kauhu huokuu joka puolelta?»
»Mutta se ei ulotu meihin, Lind. Me olemme sen ulkopuolella. Meillä on toisemme.»
Lind painautui lähemmäksi Markia vakuuttautuakseen siitä, että tämä oli oikeassa.