Hän kolkutti ovelle. Vähään aikaan ei kuulunut mitään vastausta. Sitten he kuulivat askelelta huoneesta. He seisoivat siten, että heitä oli mahdoton nähdä ikkunasta. Ovi avautui naristen ja sulkeutui jälleen. Lind katsoi Markiin.
»Meidän on kai parasta poistua», hän sanoi. »Onhan aivan selvää, ettei meitä kaivata täällä.»
Mark naureskeli, kun he palasivat tielle. »Yksinkertainen elämä ei sittenkään ole aivan yksinkertaista», hän sanoi.
* * * * *
Tienristeyksessä, missä kolme uutta tietä haarautui eri tahoille, yksi
Yellow Postiin, toinen Klovacziin ja kolmas Sandbohon, he kohtasivat
Joel Brundin, joka ajoi kahta työhevosta. Hän istui korkealla
istuimella aivan uusissa, vihreissä työkärryissä.
»Halloo, mr. Brund», Lind huusi. Brund oli ajaa heidän ohitseen huomaamatta heitä. Hänen katseensa oli luotuna maahan.
»Mitä kuuluu», hän sanoi. Brund astui maahan ja puristi kummankin kättä, Lindin esitettyä hänelle Markin.
»Ihana aamu, me olemme jo olleet kävelyllä», Lind kertoi.
»Missä te olette käynyt, mr. Brund?»
»Yellow Postissa. Ostin nämät kärryt tänä aamuna Johannesonilta.»