»Hienot kärryt», Mark sanoi.
»Oikein hyvät. Johanneson myö halvalla sunnuntaisin», Joel sanoi suoraan. »Miten Anton Klovacz jaksaa?»
»Eipä juuri kehuttavasta», sanoi Mark. »Sairas hän on.»
Joel nousi kärryihinsä. Hänellä ei näyttänyt olevan sen enempää sanottavaa, ja niinpä hän nosti kömpelösti suurta olkihattuaan ja tarttui ohjaksiin. Sitten kärryt vierivät ratisten eteenpäin tiellä.
»Joel parka», Lind mutisi. »Ajattelehan, mitä kaikkea hänen sielussaan liikkuu pääsemättä purkautumaan esille, Mark.»
»Kyllä se jollakin tavalla purkautuu.»
»Työssä.»
»Ehkäpä.»
He saapuivat Sandbohon, jonne heidät oli kutsuttu sunnuntaipäivällisille. Monta kertaa päivän kuluessa Lind muisteli Fusi Aronsonia ja Joel Brundia, ja ihmetteli, miten jokainen tahtoo kostaa sitä pahaa, jota hän on saanut kärsiä.
Päivällispöydässä mrs. Sandbo sanoi: »Ettekö siis käyneet Doran luona? Hyvä Jumala sellaista miestä! Hän ei salli sen vertaa, että Doran ystävät kävisivät talossa. Kerrankin kun Cliff Lyndahl pysähtyi portille juttelemaan hänen kanssaan, niin Joel tuli kotiin ja antoi Doralle aika kyytiä. Mokomakin mies!»