Judith nousi istualleen epäröiden. »Oletteko aivan varma siitä, että hän lähtee — ettei se ole vain kujeilua?»
Lind vakuutti, ettei siinä ollut mitään kujetta.
»Hyvä — mutta ei siitä sittenkään tule mitään. Te olitte kovin ystävällinen, Lind, ajatellessanne minua», Judith sanoi hitaasti, katse maahan luotuna. Lind kiersi käsivartensa hänen ympärilleen ja suuteli häntä poskelle.
»Kyllä kaikki käy vielä hyvin, sen minä tiedän. Missä sinun puhtaat vaatteesi ovat?»
IV.
Seuraavana päivänä, jolloin ilma oli edelleen raitis ja viileä, Caleb läksi Yellow Postiin. Sven, joka salaa piti häntä silmällä, näki hänen ajavan pois, ja heti hän satuloi hevosensa ja ratsasti etelään päin pitkin Caleb Garen peltojen vierustaa, kunnes hän saapui metsään, kuivatun järvenpohjan taakse.
Hän näki Judithin eteläisellä pellolla, jonkun matkan päässä aidasta. Kun hän huomasi, että Judith oli nähnyt hänet, hän hyppäsi alas hevosen selästä ja heittäytyi pitkään heinikkoon katsellen pilviä.
Judith ajoi leikkuukoneen aidan viereen, sitoi hevoset kiinni ja ryömi piikkiaidan alitse. Hän tiesi, että Sven piileksi jossakin. Ennenkuin hän ennätti katsella ympärilleen, Sven tarttui häntä nilkoista kiinni, niin että tyttö kaatui hänen päällensä. He nauroivat molemmat makeasti tälle pienelle kepposelle, ja sitten Judith purskahti itkuun. Sven veti hänet syliinsä, ja Judith lepäsi siinä suullaan, itkien katkerasti, kykenemättä sanomaan sanaakaan.
»Judie, Judie, älä itke niin kovin», Sven pyysi lempeällä äänellä huojutellen häntä edestakaisin kuin lasta. »Mikä sinua vaivaa? Minä nelistin tänne heti, kun ensimmäinen tilaisuus vain tarjoutui, ja sinä itket. Sepä on kaunis kiitos! Kuulehan, rakas Judie, minä rakastan sinua ja vien sinut pois täältä hyvinkin pian. En välitä mistään, sinun täytyy päästä pois täältä. Mitä arvelet?»
Judith kävi istumaan ja pyyhki kyyneleensä. Sven kohosi polvilleen ja katseli häntä. Sitten hän kietoi käsivartensa tytön ympärille, tunnusteli hänen olkapäitään, käsivarsiaan ja rintaansa. »Judith, sinä olet laihtunut!» hän huudahti. »Olet vain pikkuinen tyttö! Mikä on hätänä?»