Vaikka Mark oli aikonut kääntyä takaisin paljon ennemmin, hän saattoikin Lindin aina Garen farmille saakka. Sade lakkasi, ja vihdoin suuri pilvi halkesi kahtia, jotta himmeä tähti pääsi näkyville. Pohjoisen puolella olevista suomaista kuului yksinäinen kumea ääni, ikäänkuin tuulen synnyttämä. Se oli myöhästyneen villihanhen ääni, viimeisen, joka lensi seudun yli puoleksi jäätyneitä soita kohti pohjoisessa. Lind ja Mark pysähtyivät kuuntelemaan ja katsoivat sitten toisiinsa. Äkkiä ilma oli kirkastunut, ja yö yllättänyt heidät avarana, loppumattomana, läpikuultavana kuin outo uni…
II.
Amelia oli hakemassa ämpärillä vettä kaivosta, kun Lind palasi kotiin.
»Oletteko saanut illallista, miss Archer?» hän kysyi, kun Lind lähestyi häntä. Amelian ääni kuulosti huolestuneelta.
»Kiitos, kyllä», sanoi Lind hengästyneenä. Hänen poskiaan punoitti ja hän oli yhä omissa ajatuksissaan lausuttuaan jäähyväiset Markille.
Amelia katsoi ystävällisesti hänen jälkeensä, Lind kääntyi äkkiä ja palasi takaisin auttaakseen Ameliaa vedenkannossa.
»Minulla oli oikea seikkailu tänä iltana, mrs. Gare», Lind sanoi. »Ratsastin yhdessä erittäin mielenkiintoisen ja vielä lisäksi kauniin miehen kanssa.»
Amelia hymyili. Hän luuli Lindin laskevan leikkiä.
»Kukapa se voisi olla? Varmaankin hän tipahti alas pilvistä sateen mukana.»
»Hän hoitaa Klovaczin taloa — tällä hetkellä. On täällä hermojansa parantamassa. Ei hän tietenkään ole mikään talonpoika», sanoi Lind, mutta olisi sitten kernaasti puraissut poikki kielensä ajattelemattomien sanojensa vuoksi. Vaistomaisesti hän tunsi Amelian hätkähtävän.