Lind polvistui koskettaen erästä isompaa tilkkua. »Kylläpä tämä on kaunis — jonkunmoista brokaadia, eikö totta? Onko se ollut pukuna?»
»On — minulla oli sellainen puku paljon ennen naimisiinmenoani.»
»Se oli varmaankin hyvin kaunis.»
Amelia ei vastannut, ja Lind, tuhat kysymystä mielessään, missä ja miten sitä oli käytetty, kohosi pystyyn ja läksi ulos. Talon päädyn edustalla oli Ellen kylvämässä sokeriherneitä.
»Siinä täytyy piillä jotain — jotain, joka kiehtoo hänet kokonaan valtaansa — joka on suurempaa kuin itse elämä», Lind tuumi ajatellen Ameliaa.
Ellen katsoi työstään, silmiään siristäen.
»Oi, minä luulin teitä äidiksi», hän nauroi, kun Lind pysähtyi hänen viereensä. »Valo sokaisee silmäni kokonaan.»
Lind tiesi, ettei valo siihen ollut syynä.
»Ellen, milloin sinä saat uudet silmälasit?»
Ellen katsoi kukkapenkkiin.