»Joko sait kylläksesi?» hän kysyi hellittäen otettaan.
Judith käytti hyväkseen tilaisuutta ja heilauttaen päätään irrottautui hän Svenin otteesta aivankuin ankerias. Hänen silmänsä iskivät tulta, hänen rintansa huohotti nopeasti. Hän ojensi kätensä ja löi Sveniä suoraan kasvoihin. Svenin ihmetellessä iskusta puoleksi huumautuneena osien vaihdosta, Judith hyökkäsi häntä vastaan ja kaatoi hänet allensa. Silloin Sven hurjistui. He eivät olleet enää epätasainen pari, kahta eri sukupuolta. He olivat kaksi voimakasta alkuainetta, jotka koettivat voittaa toisensa.
Sven puristi Judithin sääret omiensa vähin, iski häntä kaulaan ja painoi hänet niin lujasti syliinsä, että tytön olkapäät vaikenivat ja pingottuivat ja hänen vaatteensa repeytyivät. Heidän läähättävät ruumiinsa värisivät vastatusten, kun he makasivat pitkin pituuttaan maassa hurjassa syleilyssä. Judith kaivoi kyntensä Svenin rintaan, painoi polvensa hänen kupeisiinsa ja puri häntä ranteisiin. Hän vastasi epätoivon kiihkolla jokaisen Svenin iskun, muuten tämä olisi heti voittanut hänet. Kumpaisellakin oli kasvot, kaula ja rinta hiessä. Svenin hengitys huokui kuumana Judithin kasvoja vasten. Äkkiä tytön käsi, joka ympäröi kuin teräsrengas Svenin kaulaa, höltyi ja vaipui alas. Hänen silmäluomensa värähtelivät ja kyynel vieri silmäkulmasta sekaantuen ohimoilla oleviin hikihelmiin. Sven päästi käsivarren irti, jota hän oli taivuttanut taaksepäin. Hän vapisi.
»Judie», hän mutisi; »Judie, — katso minuun.»
Judith avasi hitaasti silmäluomensa.
»Suutele nyt minua», sanoi hän hengästyneenä.
KUUDES LUKU.
I.
Tiheä kääpiömäntyaitaus erotti puutarhan maantiestä. Amelia kitki polvillaan tomaattipenkkiä, joka oli sillä puolen puutarhaa. Edellinen yö oli ollut kylmä, ja vanhan tavan mukaan tomaatit olivat hänen ajatuksissaan viimeisinä ennen nukkumaanmenoa ja ensimmäisinä aamulla noustessa, joskohta muutkin huolet raskauttivat hänen mieltään.
Hän nousi pystyyn ja kuullessaan hevosen kavioiden kapsetta hän piiloutui aitauksen taakse nähdäkseen, kuka siitä ratsasti. Ohikulkevat vieraat kasvotkin loivat hiukan vaihtelua päivän työhön. Hevonen ilmestyi tielle, ratsastajan istuessa toimettomana satulassa ja katsoessa suoraan eteensä koulutaloa kohti. Sitten hän poikkesi tieltä ja ratsasti koulualueen yli, missä hevonen pysähtyi, ja mies hyppäsi maahan.