»Pelkään, että se saattaisi lapset vain levottomiksi, miss Archer, ja saisi aikaan häiriötä. Mr. Jordan puhuisi sellaisista asioista, joita me emme kuitenkaan voi ajatellakaan.»
»No niin», sanoi Lind, »sallitteko sitten Judien lähteä minun kanssani hänen luokseen? Hän asuu aivan yksin, ja minusta olisi hyvä, jos hänelle silloin tällöin keitettäisiin hiukan ruokaa.»
Amelia vilkaisi häneen ja katsoi sitten poispäin.
»Judith voi mennä asialle sinne käsin, mutta älkää puhuko siitä hänen isänsä kuullen.» Mark Jordanin tuli saada, mitä hän tarvitsi, päätti Amelia.
»Koetan olla varovainen, mrs. Gare», Lind sanoi kiitollisena. Hän etsi heinistä ja löysi toisen ruskean munan, jonka hän laski varovasti toisten joukkoon maljaan. Tuntui hauskalta olla salaliitossa Calebia vastaan.
Lind vei munat taloon ja sitten hän läksi perunamaalle, missä Judith multasi taimia. Aurinko paahtoi tytön paljasta päätä ja voimakasta, hunajanruskeaa niskaa. Kuuma tuuli heilutteli kuivien perunantaimien latvoja. Pieni tomukuoppa oli muodostunut Judithin nenän molemmille puolille, ja hänen käsivarsiensa karvoissa oli tomuhöyteitä. Hän laski käsivartensa ristiin ja nojasi kuokkaa vastaan Lindin lähestyessä häntä.
»Pieni seikkailu, Judie», sanoi Lind lempeästi. »Me lähdemme huomenillalla Mark Jordanin luo illalliselle — hänen, jonka näit minun seurassani Yellow Postissa.»
Judith rypisti kulmiaan. Huomenna oli sunnuntai. Sunnuntai-iltapäivin Caleb tavallisesti läksi jonkun islantilaisen farmille eikä palannut kotiin ennenkuin myöhään illalla.
»Sanoiko äiti, että minä pääsen mukaan?»
Lind kertoi, mitä Amelia oli sanonut. Judith oli hetken vaiti ja päätti sitten ilmaista osan salaisuudestaan opettajattarelle.