Nyt on valonheittäjä
nostanut verenhimoisen kitansa
maanpiirin katolle:
se syö sinut!
Ole aivan pieni! Seisahdu!
Älä liikahda!
Ehkä hiirenpojansilmäsi
saavat nähdä huomisenkin päivän.
Joskus minä olen aivan armollinen ja katselen sormieni lomitse: ja silloin sinä olet enkeli. Sinä hymyilet. Ja iankaikkisesti minä pyydän sinulta anteeksi sinun syntisi.
HILJAISUUDEN AKKUNAT
Ei mitään, ei mitään ole niiden tuolla puolen: siellä on kaikki, siellä on täyttymys.
Me olimme puhuneet toisillemme sanaakaan ymmärtämättä, koska Jumala kätki hyvyyden hiljaisuuteen.
Nyt me olemme ääneti näitten akkunain ääressä: me ymmärrämme kaiken, mitään ei ole välillämme, — mitään ei voi olla välillämme. Akkunain takana ei ole mitään: siellä on Jumalan huvipuisto, jossa kasvavat käsittämättömän hennot kukat aivan udun kaltaiset meille tajuamattomat.
Älä puhu, armahin! Katsokaamme kipuvuorelta alas, hiljaisuuden akkunain läpi, mitä varovaisimmin, nopeasti vilkaisten, kuin varkain, siihen maahan, mitä meille ei ole.
Älä puhu, armahin! Tämä hetki on meidän, meillä ei saa olla näin kauniita hetkiä!