Joku soutaa. Tuulen viri rientää kaislikossa solisten. Ja kuule! Äännähdellen, siivet vettä viistäin kavahtavat sorsat, lentoon nousten. Sadelintu helein huilunäänin huutaa leppäsuppaasta. Ja kuule! Kirkonkelloin malmi laulaa tuolta kaukaa, vehmaan koivukunnaan takaa.
Esikoises, voimattomin äänin veisaa sulle, Herra, suvivirren. Kuule, kuule! Harmain, raskain soinnuin, kirkkaana, kuin hopeainen tiuku taikka värjyin, metsän huminana suvivirsi saapuu korkeuksiis.
Katso, jyvistä ja ytimestä tiukkuu syksyyn kallistuva maailmas!
Ota, Herra, korviis lastes kiitos!
Laulu isänmaasta
LAPSI:
Tule, lähde, yö jo saapuu, minä olen jo viluinen. Kai kehrääjälintu lentää: minä kuulen laulun sen —
kai varjo, en tiedä, mistä on niitylle vierähtänyt, ja sumu, katso jo hyppii ja haamut näen nyt,
ja huuhkaja kamalin äänin on noussut huutamaan. Oi kuule, äiti, jouduin keskelle kauhujen maan.