LAINA (Merkitsevästi). Ja sen vuoksi otit ja koputit ensin varovaisuuden vuoksi tähän Ahkion asunnon seinään, ha, ha, ha, ha?
MANU (Julkeasti). Minäkö?! En, jukoliste, koputtanutkaan. Tulin suoraan sisään niinkuin suora mies ainakin. Mitä hittoa minulla olisi ollut seinään koputtamista?!
LAINA (Pilkallisesti). Siis vain muuten minun perässäni juoksit?!
MANU: Oletpa sinä nyt mokoma! Tiesinhän minä, ettei Aura ollut kotona, kun hänen tuolla kujalla näin seisoskelevan, ja Häkkisen Helena täältä juuri ikään läksi.
LAINA: Uskoako pitäisi tuota todeksi? Mitäs varten sitte tänne nyt tulit?
MANU (Ottaen Lainaa käsistä). Sitä varten, että tiesin tapaavani sinut täällä yksin juuri tällä hetkellä. Sitä varten, että täällä, kenenkään ihmisen näkemättä saisin painaa sinua poveani vastaan. (Kietaisee kätensä Lainan ympäri.)
LAINA (Tuupaten häntä pois). Ei, anna olla! Ei tule siitä mitään.
MANU: Vai ei? Ja miks'ei, jos saan luvan kysyä?
LAINA: En usko sinun vakuutuksiasi.
MANU: Jos et, niin minkäs sille sitte mahdan.