LAINA: Taidatpa ajaa kahta jänistä takaa samalla kertaa.
MANU: Mitä tuolla tarkoitat?
LAINA: Kyllä sen hyvin ymmärrät sanomattanikin.
MANU: En, jukoliste, vähääkään. Turhaan minua nyt turhasta epäilet,
Laina.
LAINA: Sepähän kohta nähdään, kenen vuoksi tänne oikeastaan tulit! Äsken vielä tuolla tiellä minulle vakuutit minua rakastavasi, vaan tuskin olin silmistäsi poissa, kun jo tänne toista tavoittelemaan tulit. Eiköhän siinä ole totuus, joka ei pala tulessakaan?
MANU: Mutta minäpä sen sinulle todistan, että niin ei ollut laita.
LAINA: Sen saatkin heti tehdä, sillä tuossa näkyy Aura jo tulevankin.
Minä siis lähden.
MANU: Etkä. Minä lähden. En tahdo tänne jäädä, kuuletko sen, Laina. Pujahdan tästä aidan yli vasemmalle. Vaan sinä et saa sanoa hänelle minun täällä käyneen. Lupaatko sen, lupaatko sen? Sillä sinun tähtesi vain tänne tulinkin. Uskotko sen nyt?
LAINA (Myöntyen.) No, no!
MANU: Siis — iltasella tavataan taas? Eikö niin? Talolla?