TORSTI (Nauraen): Sehän vain virkistää vanhaa sielua, kun pelästyy vähän.
EULALIA: Vanha sinä olet itse! (Tutulle.) No? Entäs kahvi? Valmistuuko se kohta?
TUTTU: Kohta, täti, kohta. Minä käskin jo Fiinan keittämään.
TORSTI: Mutta tädinhän piti ensin siirtää ruokapöytä verannalle!
EULALIA: Niin teenkin. Tämäkö huone tulee minun käytettäväkseni, vai?
TUTTU (Hiukan hämillään): Kuinka vain…
TORSTI: Ellei täti tahdo ottaa asuntoa ylishuoneessa.
EULALIA: Enkä tahdo. Eihän teillä hissiä kuitenkaan ole. (Osoittaen vasemmalle) Mikäs huone tuo sitte on?
TUTTU: Se on meidän makuuhuoneemme.
EULALIA: Ehkä minä otan sen, jos teillä on hyvät sängyt.