TORSTI: Eivät ne ole hääviä.
EULALIA: Minäpä menen katsomaan, minäpä menen katsomaan. Sinä valehtelet. (Menee vasemmalle.)
TORSTI: Alku on mainio!
TUTTU: Voi, voi, sitä täti Eulaliaa!
TORSTI: Ei ole muuttunut vähääkään entisestään — ainakaan parempaan päin, pikemmin päinvastoin.
TUTTU: Kunpa hän nyt löytäisi sängyissä jotakin vikaa!
EULALIA (Palaa) Sängyt ovat mainiot, patjat myös.
TUTTU (Väistellen): Meneväthän ne… näin maalla juuri mukiin.
EULALIA: Ikävä vain, että ovat puusänkyjä.
TORSTI: Ja niinkuin täti tietää, on niissä aina (nyrpistää nenäänsä)…