TYYRA (Itkuäänellä): Ei, täti, ei! Minä en anna. Siellä on niin pimeä ja kostea. Muiskun tulee ikävä. Ja minä rupean itkemään.
TUTTU: Jääköön keittiöön sitte! Minä vien sen sinne. (Vie kissan oikealle.)
TYYRA (Lakkaa itkemästä, pyyhkii silmänsä, huomaa pianinon, juoksee sen luo ja alkaa kovasti soittaa "Ukko Noakkia" tahi muuta renkutusta.)
FIINA (Vie sillä välin kahvin tarjottimella verannalle ja palaa oikealle, katsoen vihaisesti Tyyraan, tullen mennen, salin kautta kulkiessaan.)
TUTTU (Palaa). Tyyra hyvä! Älä lapsi kulta, noin kovasti soita. Sehän ihan korvia särkee. (Menee verannalle.)
TYYRA (Ei välitä kiellosta, ei ole kuulevinaan, vaan soittaa edelleen jotakin muuta vaihteeksi, mutta yhtä rajusti.)
EULALIA (Tulee oikealta): Kuka ihme täällä niin rämpyttää?
TORSTI (Joka häntä seuraa): Kas, täällä on uusi vieras. Numero kaksi. (Menee ja tarttuu Tyyraa molemmista käsistä, saaden hänen siten lopettamaan soiton): Päivää, Tyyra!
TYYRA (Tervehtien): Päivää, setä!
EULALIA: Klinkovströmin pianon klinkuttaja, — arvasinhan!