TORSTI: Asemalle — Feedille konjakkia toimittamaan. Sano niin vieraillesi, jos minua alkavat kaivata. Äläkä odotakaan minua illalliseksi kotia. Hyvästi! (Poistuu oikealle.)
TUTTU (Purskahtaa itkuun ja heittäytyy suulleen leposohvalle): Se tästä nyt tuli! Se tästä nyt tuli!
FIINA (Joka pysähtyy katsomaan): Itkekää, itkekää! Vieraita kaipasitte, nyt ne saitte! Tuli se itku kerran lyhyestäkin ilosta!
TUTTU (Hypähtää ylös): Mitä Fiina vielä siinä tuhmuuksia puhuu?!
Pitäisi ennemmin suunsa kiinni.
FIINA: Voinhan minä sen pitää, vaan ei se ole oikein nykyajan palvelijain tapa. Sääli minun kuitenkin on vähän rouvaa, mutta herraa varsinkin!
TUTTU (Pyyhkien silmiään): No, Fiina tekee nyt vain tehtävänsä eikä turhia jaarittele.
FIINA: Tahdoin tässä sivumennen kysyä, että tähänkö saliin sitte se
Linkkuströmin perhe nukkumaan pannaan?
TUTTU: Tähän. Fiina tuo yliseltä kaikki patjat, pään-alaset ja peitteet, mitä siellä vain on. Kyllä minä sitte neuvon.
FIINA: Tuonpahan sitte. (Poistuu oikealle.)
SAIMA (Huutaa oikealta): Tuttu! Tuttu! Voi minun päiviäni! Voi minun päiviäni!