EETU. Enemmän kuin muutkaan.
JULJAANA. Niin. Kun ei sittenkään tiedä, mikä on paras, — kenen neuvoja seurata.
EETU. Siinähän se on. Tee niin taikka näin, ei ole hyvä mitenkään.
(Väliaika).
JULJAANA. Entäs Aini? Mitäs hän lopulta neuvoi? Tehän eilen illalla kauan puhelitte keskenänne.
EETU. Aini?! Hänestä en saa tolkkua enemmän siinä, kuin muissakaan asioissa.
JULJAANA. Tuota! Näetsen! Sekös siitä nyt tuli? Ja te kun molemmat niin iloitsitte, että Aini pääsi tänne isännöitsijän luo palvelukseen, pois sieltä kaupungin Seurahuoneelta ja likemmäksi sinua!
EETU. Lieneekö tuo hyvä ollutkaan.
JULJAANA. Mitenkä sinä, Eetu, nyt niin…? Täällä kun saatte tavata toisenne joka päivä ja…
EETU. Harvoinpa tuota sittekin, näenmä, voimme tavata.
JULJAANA. Luonnollistahan se on, niinkuin Aini sanoo, ettet sinä yhtä mittaa voi siellä käydä eikä hänkään alati jouda töiltään täällä käymään, mutta onhan teillä tilaisuutta kylliksi kuitenkin… nähdä toisenne.