AINI (tulee). Huomenta, Eetu! (Kättely). No, yhäkö sinä vielä hoiput päätöksessäsi? Johan sitä eilen puhuttiin ja punnittiin. Eikös sitte vieläkään selvinnyt — yönkään kuluessa?
JULJAANA. Sitähän se tässä yhä… Ja nyt kävi taannoin vielä
Virtasenkin Esa oppiaan jakelemassa.
EETU. Ettepä tuota näy yksikään osaavan oikein järkevästi ja selvästi neuvoa. Että tolkku tulisi. Et sinäkään, Aini.
AINI. Eikös se ollut selvä, minun ajatukseni? Parhaimmalta minusta sittenkin tuntuu…
EETU. Että menen?
AINI. Eikä kun että pysyt poissa.
JULJAANA. Niinkö sinäkin, Aini?…
EETU. Kai et sitte niin kovin haluakaan enää, että se yhteenmenomme toteutuisi? Enpä minä siinä muuta näe.
AINI. Eetu kulta, mitenkäs se sitte paremmin toteutuisi, jos sinut täältä palkattomaksi ajetaan?
EETU. Mistäpä tuon edeltäkäsin tietää?!