AINI. Enpä tiedä, tosiaan.
SULO. Kuinka et tiedä?
AINI. Ja mitä varten? Mitä hyötyä siitä lähtee?
SULO. Oletpas sinä kummallinen. Ihan kuin vasta maailmaan syntynyt. —
Minähän olen täällä konttoristi.
AINI. Tiedänhän minä sen, herra…
SULO. No, etpä sinä tahdokaan minua sinutella?! — Näetkös, minulla on jo hyvänlainen palkka. Jonkun ajan kuluttua saan varmaan palkankorotuksen ja silloin… Aini, saanko minä suudella sinua?
AINI. Ette, ette.
SULO. Mutta minäpä suutelen sinua sittenkin. (Tahtoo suudella Ainia).
AINI. Ette saa! Antakaa minun olla! Minä lähden pois. (Riuhtaisekse hänestä irti).
SULO. No, no, elä nyt vielä! Annahan kun puhun sinulle ensin!