AINI (ovella). Mitäs teillä sitte on minulle puhumista?
SULO. Sinähän olit vain lyhyen ajan siellä Seurahuoneella?
AINI. Muutamia viikkoja. Entä sitte?
SULO. Muuten vain. Tahtoisin tietää, mikä se oikeastaan sai sinut tänne muuttamaan, jokuko viehätys tuolla yläpytingissä vai täällä, tässä yksinkertaisessa majassa. Kuulin, että olette tuttuja täällä?
AINI. Niin ollaan oltu.
SULO. Oikeinko ehkä ystävyksiäkin?
AINI. Sitä teidän ei tarvitse tietää eikä minun siihen vastata, herra
Vaaranen. Te ette ole minun rippi-isäni.
SULO. No, no. Ei nyt niin pahaksi panna. Mutta joka tapauksessa on närkästyksesi tavallaan jo vastaus siihen, mitä tahdoin tietää. Muuten sinut jo aamullakin haettiin tänne neuvonantajaksi ja se selittää myöskin vähän.
AINI. Jospa sitte niin olisikin, niin…
SULO. Mitäkö se minuun kuuluu?