Hemmo. Mitäs? Tehkää niinkuin rouva pyysi!
Mikko. Sitähän minä, että onkos se totta, — niinkuin hän sanoi, — että hän lähtee pois?
Hemmo. On, Mikko. Totta se on.
Hilja. Kokonaanko?
Hemmo. Niin, Hilja, kokonaan. Me eroamme nyt, hän ja minä.
Hilja (peittää kasvonsa käsillään). Voih!
Mikko. Ettäkö oikein?
Hemmo. Niin se on päätetty. Ja samalla, Hilja, olen päättänyt, — kuulkaa se nyt tekin, Mikko! — ottaa sinut ja poikamme tänne. Ensin niin — asumaan — ja sitte niinkuin pitää — oikein.
Liisi (hypähtää ylös ja teroittaa kuntoaan).
Hilja. Eihän. Miksikä niin?