Selma (tulee sitte itkien sisään perältä). Myöhäistä! Myöhäistä! Ei siinä auta enää mikään.
Elvi. Eikö mikään enää?
Selma. Ei, ei, ei.
Liisi (ikäänkuin itsekseen, puolikovaan). Ei!
Hemmo (palaa kovasti nyyhkyttäen). Kuollut! Kuollut!
Liisi (kuultuaan Hemmon äänen hypähtää ylös ja kuiskaa). Kuollut!
Hemmo (kävellen edestakaisin huoneessa). Hilja, Hiljani! Kuollut! Poissa! Nyt kun hänet sain. Nyt kun häntä tarvitsin.
Selma (lähestyen Hemmoa). Hemmo! Poikani!
Hemmo (äitinsä kaulassa). Voi, äiti, äiti! Kaikki on minulta nyt poissa. Nyt ei minulla ole mitään enää.
Selma. On, Hemmo, on. Ajattelehan vielä! Me, minä ja… ja… lapsesikin.