Selma. Ei, ei soita. Mutta soita sinä, Liisi, jotakin — pitkästä aikaa taas.
Liisi. Toiste, täti. En ole sillä tuulella nyt.
Selma. Kuinka tahdot. Toiste sitte. Istutaan vain ja rupatetaan. Sinun kanssasi on niin hauska puhella. Ja minä pidän sinusta vielä niin paljon, Liisi kulta.
Liisi (leikillisesti). Todellako? Vieläkinkö?
Selma. Tietysti. Sinähän tulit täällä niin läheiseksi ystäväksemme viime vuonna.
Liisi (kuin äsken). Ehkä oikein olisitte tahtonut minut silloin miniäksenne? Mitä, täti?
Selma. Ehkä. Eihän minulla olisi ollut mitään sitä vastaan. Mutta kai sen piti tapahtua, mikä on tapahtunut.
Liisi (väkinäisen lujasti). Piti, piti kai niin.
Selma. Mutta miksi, sitä en tiedä, en osaa sanoa.
Liisi (halaillen Selmaa). Ei puhuta siitä, ei puhuta siitä.