Selma. Niin, niin. Arvaanhan minä, että sinun on vaikea. Näinhän minä äsken. Ja näinhän ja huomasin minä vähän, minäkin, viime kesänä.
Liisi (nopeasti). Täti, onkos hän teille mitään puhunut?
Selma. Hemmoko?
Liisi. Niin, niin.
Selma. Ei, ei koskaan — mitään — sanallakaan.
Liisi. Mitäs sitte? Oletteko nyt huomannut — perästäpäin — jotakin hänessä?
Selma. En, en nyt. Mutta silloin kyllä näin, että teidän välillänne jotakin oli.
Liisi. Niinkö? Hänenkö puoleltaan?
Selma. Hänen ja sinun. Sinä kai kyllä itse parhaiten voit selittää.
Liisi. En, täti, en. Tiedän vain, että matkustin yht'äkkiä pois. Minun täytyi. En voinut enää — —