Mikko. Eipä sitte mitä… Mitäpä siitä sen enempää — — (Kotva äänettömyyttä.)
Liisi. Minä todellakaan en käsitä. Teilläkö ei olisi iloa Hiljasta?! Mikäs nyt sitte on?! Tahtoisin niin mielelläni häntä taas nähdäkin. Eikös hän kohta täällä käy?
Mikko. Ehkäpä. Ei häntä tiedä.
Liisi. Tulin äskettäin vasta Pietarista enkä vielä ole kerinnyt mitään kuulla. Onkos teillä jotakin erikoisempaa sitte tapahtunut, vai?
Mikko. Onhan sitä — —
Liisi. Mitä sitte? Älkää nyt olko noin salaperäinen, Mikko! Vai eikö sitä uskallakaan — —?
Mikko. Kah, mikäs — —?! Mitäpä siinä on salattavaa, jonka varmaan jo kaikki tietävät.
Liisi. No, ettekö sitte minuun luota? Päinvastoin teen minkä voin, jos vain osaan auttaa.
Mikko. Mitäpä apua siihen — —
Liisi. Mikäs onnettomuus se sitte semmoinen on?