Mikko. Semmoinenhan se vain on, että meitä siellä nyt on kolme suuta syömässä.
Liisi. Hiljalle siis on syntynyt lapsi? Niinkö?
Mikko. Niin se on. Poika — toisella kuukaudella nyt.
Liisi. No, mutta, hyvänen aika, Mikko, eihän se nyt niin suuri onnettomuus ole.
Mikko. Vai ei?!
Liisi. Luonnon järjestystä sellainen on.
Mikko. Kunpa vain luonto myöskin huolen pitäisi, että kaikki tehtävät tehdyksi tulisivat ja olisi mitä suuhun panna.
Liisi. Onhan se sitä, Mikko hyvä. Ja säälittävää kyllä. Mutta tuleehan siinä viimeisessä asiassa aina lakikin avuksi, jos niin on.
Mikko. Sepäs se on…
Liisi. Mitä? Eikö ole mitä ottaa, vai?