Mikko. Ottaa? Eikä, kun ei tiedä, mistä ottaa.
Liisi. Kuinka, Mikko? Ei suinkaan se nyt niin hullusti ole ollut Hiljan laita?
Mikko. Kyllä se vain niin on, ettei siltä mitään tietoa saa.
Liisi. Mitä minä kuulen?! Eikö hän siis tahdo ilmaista lapsensa isää?
Mikko. Ei, rouva, ei vaikka mikä.
Liisi. Oooho!! Eikös se ole kummallista?!
Mikko. Hyvin se on kummallista, todellakin. Mutta minkäs sille voi?!
Liisi. Vai ei tahdo ilmaista? Mitäs hän sitte aikoo?
Mikko. Kuka hänet tietää. "Ennen vaikka tapan itseni", sanoo, "kuin sen kellekään ilmaisen".
Liisi. Onpas se tyttö! Onpas teillä ihanteellinen tytär todellakin, Mikko! Sehän on tavallaan harvinaisen kauniisti, jalosti tehty!