Mikko. Kun te… kun näytti siltä, että te jotakin luulisitte ja aavistaisitte…
Liisi. Enhän minä mitään — —
Mikko. En minäkään, en minäkään tahtoisi uskoa — —
Liisi. Mitä, mitä, Mikko?
Mikko (toivottomasti). Ja kuitenkin se ajatus minua kiusaamistaan kiusaa. Vaikka aina koetankin sitä karkoittaa pois ja pitää mahdottomana, niin se sittenkin vain aivoissani pyörimistään pyörii.
Liisi. Minä ymmärrän, Mikko. Minä arvaan teidän ajatuksenne nyt.
Mikko. Luuletteko tekin, rouva, uskoisitteko tekin, että — —?
Liisi. En tiedä, en tiedä, Mikko.
Mikko. Mutta tehän myöskin epäilitte…?
Liisi. Kaikkihan on mahdollista…