Selma. Aina sinä olet sama tenhotar!
Hemmo (irtautuen Liisin kädestä). Aina vain sama —
Liisi. Mikä? Mikä niin? Miks'et sano? — Vai tenhotar?! Kyllä kai! Näenhän minä, etten mitenkään, vaikka kuinka tahtoisin, voi voittaa Elvin sydäntä puolelleni.
Elvi. Anteeksi — —! Me täällä Pohjolassa olemme niin kovin hidasverisiä.
Liisi. Sitä minä en usko. Osataan sitä täälläkin — —
Hemmo. Ei. Kyllä se on totta.
Selma. Sinuun verrattuina, Liisi, tietysti.
Liisi. Ja minäkö sitte olisin niin kuumaverinen?! Ha-ha-ha-ha! Jopas minä nyt heti sain kuullakin Elviltä…
Elvi. Minä pyydän: olkaa… ole niin hyvä ja istu, Liisi.
Liisi. Niin, istutaan…! Tule! (Vetää Elviä kädestä viereensä.) Että saan sinua oikein katsella. (Istuutuu Elvin kanssa sohvaan.) Vai sinä se nyt olet…?! Mutta kuule, Hemmo! Minun täytyy sanoa, että kyllä sinulla on oikein hyvä maku.