Hemmo (tyynesti). Ei muuta, kuin että minä vain tahdoin pyytää sinua, että olisit niin hyvä ja koettaisit välttää, ettei, niinkuin äsken, syntyisi mitään ikävyyksiä,… että sinä…
Liisi. Sitäkö vain? Ja minä luulin, että kysyit… että tarkoitit toista. Sinä tiedät, mitä.
Hemmo. Olkoonpa sitte niinkin, että tarkoitin.
Liisi. Miksi olen tänne tullut, — sitä, eikö niin?
Hemmo. No niin. Koska sen sanoit.
Liisi. Ja se sinua kummastuttaa?
Hemmo. Totta, puhuen — hyvin.
Liisi. Todellako?! — Totta puhuen, sinun sanasi minua kummastuttavat eivätkä niinkään vähän.
Hemmo. Sitä en käsitä.
Liisi. Et käsitä?!