Hemmo. Sillä toinen, sinun sijassasi, ei olisi enää tullut.
Liisi. Toinen — ehkä — niin. Mutta minä en ole "toinen". Näetkös: minä tahdoin, minun piti vielä saada nähdä sinua — sittenkin.
Hemmo. Vaikka siihen ei ole niitäkään aihetta.
Liisi. Aihetta? Kuinka kamalan kolkko sana kuulla. Mutta muuten: mistä sinä tiedät, mitä aihetta minulla saattaa olla — sitä paitsi?
Hemmo. Ainakin minusta tuntuu, ettei pitäisi olla vähääkään.
Liisi. Tuntuu, — sanoit?
Hemmo. Niin.
Liisi. Sepäs se juuri on, että minusta tuntuu päinvastoin. Ja juuri siksi…
Hemmo. Sitä en olisi uskonut.
Liisi. Olet erehtynyt siis.