Liisi. Johan nyt! Enhän minä toki niin kömpelö ole. (Menee portaikon kautta sisään.)
Selma. Sattuuhan se vahinko — viisaallekin. (Menee Liisin jälessä sisään.)
Hemmo (polttaa paperossinsa hermostuneesti loppuun, viskaa pätkän maahan ja tallaa sen jalallaan sammuksiin. Kotva äänettömyyttä, sitte hän nousee ylös). No niin!
Elvi. Menetkö — —?
Hemmo (katsoo kelloaan). — — töitä katsomaan, — niin.
Elvi. Kuule, Hemmo! Minä olisin vähän tahtonut puhella kanssasi.
Hemmo. Mistä niin?
Elvi. Tiedätkös? Minusta alkaa tämä elämä tämmöisenä, tuo jokapäiväinen tukala, kireä yhdessäolo hänen kanssaan tuntua aivan sietämättömältä.
Hemmo. Hml — —
Elvi. Sitä ei vielä ole montakaan päivää kestänyt, mutta tuskin yhtäkään enää jaksan kestää.