Hemmo. Sen kyllä tahdon. Mielelläni sen sinullekin suon, kun tuollaiseen epäluuloon olet joutunut.
Elvi. No! Puhu, puhu!
Hemmo. Rauhamme vuoksi siitä ei ole kuin yksi pääsy.
Elvi. Ja mikä, mikä?
Hemmo. Se, että tavalla tahi toisella teemme hänelle ymmärrettäväksi, ettei hän talossamme enää kävisi.
Elvi. Ajaa pois hänet, niinkö?
Hemmo. Sehän on ainoa keino, jos hänen tähtensä tällaisia ikävyyksiä syntyy.
Elvi. Mutta mitäs ihmiset silloin sanovat?
Hemmo. En tiedä. Mitä niistä välittää.
Elvi. Entäs Liisi? Mitenkä sanoa se hänelle? Ja mitä voikaan hän silloin aikaan saada, hän, joka on niin pahansisuinen.