Elvi (hitaasti, epäröiden). Oletpa enemmän kuin kummallinen. Puhut ihan kuin tietäisit — — —
Liisi. Ajattelin vain, että jostakin semmoisesta syystä sinun oli täytynyt itkeä… ja että hänen… ehkä… olisi täytynyt…
Elvi (kasvavalla epäluulolla). Täytynyt? Mitä?
Liisi. Jos olisit epäillyt…
Elvi. Mitä? Mitä?
Liisi. … ja kysynyt…
Elvi. Mitä? Mitä? Mitä?
Liisi. Etkö siis mitään kysynytkään?
Elvi. En. — Mitä? Sano: mitä?! Mitä niin kysynyt?
Liisi. En minä tiedä. Mitä sinä minulta kysyt? Enhän minä tiedä mitään. Minähän sinulta kysyn, Elvi.