Elvi. Ei jokaisella. Ei semmoisia. Ei Hemmolla…
Liisi (kuivahkon ivallisesti naurahtaen). Oletpas sinä, Elvi, todellakin naivi.
Elvi. Mitä — sitte — —? Mitäs sinä — —? Sinä olet niin kovin varma. Sinä tiedät.
Liisi. Minä en voi olla uskomatta, ettei… hänelläkin olisi ollut.
Elvi. Ei, ei. Älä sekoita! Sinähän sitä paitsi sanoit että hänen olisi täytynyt puhua siitä minulle. Miksi?
Liisi. Sanoinko minä niin?
Elvi. Sanoit, sanoit. Ikäänkuin sinä olisit odottanut, että hän olisi tunnustanut…
Liisi. Tunnustanut??
Elvi. Niin… jotakin.
Liisi. Niin, no! Olkoon! Jos sait sen käsityksen, niin enhän minä sille mitään voi. Ehkä olet oikeassa.