Mikko. Et ilkiä?! Mutta salassa kyllä ilkiät muille kakaroita tehdä.
Hilja. Aina te vain tuolla lailla… yhtä ja samaa… Yhtämittaa soimaatte.
Mikko. Vaan nyt lopetan. Tule! (Tahtoo käsipuolesta viedä Hiljan portaikolle päin.)
Hilja (tempautuen irti). En minä… Antakaahan minun ensin edes hiukan levähtää matkan jälkeen. (Menee kiikkulaudalle istumaan.)
Mikko. Näetsen tuota! On tämä peliä! Ihan sinua pitää, kuin vankia, väkisin kulettaa.
Hilja. Kukas teitä käskee kulettamaan?! Ei siihen mitään pakkoa ole.
Mikko. Vai ei? Vai kuka käskee? Saatpahan sen kohta itse kuulla.
Hilja. Lieneeköhän täällä kotonakaan ketään?
Mikko. Ketään? Yhtä vain tarvitaan. Ell'ei ole se, niin odotetaan, kunnes tulee.
Hilja. Käykäähän sitte kuulustelemassa, ettette turhaan tässä kiusaa.