Liisi. Ei ollenkaan. Ihan isänsä näköinen.
Hilja (hämmästyksestä melkein mykistyen.) Isänsä?!!
Liisi. Isänsä, niin. Ei ollenkaan äitinsä.
Hilja. Kuinka te… voitte… sanoa?
Liisi. Näenhän minä sen. Näkeehän sen jokainen. Ihan isänsä otsa, nenä, leuka. Silmät voivat olla teidän, mutta sitähän en voi sanoa, kun pikkunen noin kiltisti nukkuu.
Hilja. Se ei ole totta. Te ette tiedä…
Liisi. Tiedän, tiedän.
Hilja. Kun ei kukaan tiedä, ei kukaan.
Liisi. Kaikkihan sen jo tietävät.
Hilja. Se ei ole totta. Eikä koskaan kukaan saa tietää.