Liisi. Tietysti. Luonnollisesti.
Selma. Kuinka hirveän ikävää kuitenkin se on, — Elvi raukalle varsinkin. Mutta kuka sen voi sanoa? Uskotkos sinä sen todeksi, Liisi?
Liisi. Minun täytyy uskoa, täti.
Selma. Mistä syystä?
Liisi. Näin äsken Hiljan lapsen. Se on tuvassa tuolla.
Selma. No? Mitä?
Liisi. Se on ihan Hemmon näköinen.
Selma. Eihän niin pienestä voi mitään päättää.
Liisi. Voi, täti, voi. Se on varma.
Selma. Liisi hyvä, mene sisään! Mene Elvin luo! Pidä hänelle seuraa, kunnes Hemmo tulee. Puhele, lohduttele, ettei hän nyt tulisi katsomaan.