Liisi. Mielelläni, täti. (Menee sisään.)
Selma (Liisin jälkeen). Minä tulen heti paikalla. — (Mikolle.) Voi, Mikko hyvä! Minä olen kuullut, minä tiedän nyt, miksi olette tulleet. Onko se sitte todellakin niin?
Mikko (joka on noussut istualtaan). Kyllä se on niin.
Selma. Ja ihanko te todella tahdotte…?
Mikko. Kyllä, rouva. Tiedätte kai mitenkä asiat ovat?
Selma. Olenhan minä jotakin sinnepäin aavistanut. Mutta miksikä sitä nyt pitää, nyt… Ja sillä lailla? Eikö sitä voi toisin järjestää? Niin ettei mitään julkista häväistysjuttua syntyisi?
Mikko. Kyllä se jo nyt on niin julkinen häväistys meille ainakin, ettei paremmasta apua. Ja siitä on isäntä lisäksi huolen pitänyt, kun tahtoo meidät pois ajaa.
Selma. Puhutelkaa häntä vielä, Mikko hyvä! Ehkä hän vielä jotenkin toisin sen sovittaa.
Mikko. Pyytää en minä enää mitään ai'o, en mitään armoa rukoilla. Minulla on nyt oikeus vaatia.
Selma. Onkos se oikeus sitte niin selvä? Mistä sen niin varmaan tiedätte? Onkos Hilja mitään sanonut? Hänenhän ensin pitää… ennenkuin te…