SOLA. Vai niin, vai niin! Kummallista, vaikka tänäpäivänä on jotenkin hyvä ilma. Sanotaanhan, että ilma tuntuvasti vaikuttaa toisten ihmisten mielialaan.
ELLA. Luullakseni vielä useammin toiset ihmiset "tuntuvasti vaikuttavat toisten huonoon tuuleen".
RAUNIO. Mutta Ella, mikäs sinun onkaan?!
SOLA (Katsahtaen neiti Moilaseen). Kumpi meistä lienee sitte sen vaikuttanut?
(Samassa kuuluu oikealta rouva Raunion ääni: "Ella-a!")
ELLA (Hypähtäen ylös tuoliltaan; syrjään). Hyvä, että pääsen pois tuon ilmapuntarin seurasta.
(Juoksee oikealle).
NEITI MOILANEN (Naurahtaen). Tietysti minä, jos jompikumpi meistä. Ehkä kiusasin neiti Ellaa liian kauan soitolla tänään.
RAUNIO (Istuu Ellan tuolille). Eihän toki, neiti Moilanen. Päinvastoin näytti minusta, että te soititte tänään paljoa lyhemmän aikaa kuin tavallisesti. Ja kukas sitä sunnuntaina niin kauan…
NEITI MOILANEN. Vaan neiti Ella valitti kuitenkin sormensa väsyneen, uuden flyygelin näppäimet kun tuntuivat hänestä tottumattomuudesta niin raskailta.