SOLA. Sen kyllä uskon, kunnon veliseni.
RAUNIO. Vaikka ennen en olisi unohtanut viiden penninkään velkaa. (Tarttuu molemmin käsin päähänsä). Välistä oikein tuntuu kuin pääni olisi sekaisin.
SOLA. No, älä nyt ole huolissasi! Kyllä kaikki selviää, kyllä kaikki selviää!
(Oikealta tulee neiti Moilanen ja hänen perässään Ella).
NEITI MOILANEN. Hyvästi, herra asessori!
RAUNIO. Joko te lähdette? No, hyvästi neiti Moilanen! Voikaa hyvin, voikaa hyvin!
(Neiti Moilanen tahtoo ottaa hyvästi myöskin lehtori Solalta).
SOLA. Sallitteko minun lähteä teidän seurassanne, neiti? Minunkin on aika mennä. Pistäydyin vain pikku asialle.
NEITI MOILANEN. Tehkää niin hyvin.
(Menee eteiseen pukeutumaan).