ROUVA RAUNIO. Vai ovat asiat taaskin sillä kannalla ja tietysti on taaskin syy minun?
RAUNIO. Hm!
(Jälleen hetki vaitioloa).
ROUVA RAUNIO. Puhu sitte, sillä tiedäthän, ett'en rakasta tuollaisia pausseja ja merkkejä.
RAUNIO. Jospa siitä olisi hyötyä, tuosta puhumisesta! Jospa se edes auttaisi! Jospa sinä ottaisit osaa minun huoliini!
ROUVA RAUNIO. Arvasinhan, arvasinhan minä. Ja mitä huolia ne sitte taas ovat olevinaan, jotka sinua niin raskaasti painavat?
RAUNIO. "Ovat olevinaan?" Sanoitko niin: "ovat olevinaan?"
ROUVA RAUNIO. No puhu, puhu, puhu jo! Muutoin teet minut ihan sairaaksi tuolla tuskallisella käytökselläsi.
RAUNIO. Hyvä on. Minä puhun. Kuule sitte! Sola kävi vast'ikään täällä.
ROUVA RAUNIO. Sen tiedän. Entä sitte?