ROUVA RAUNIO. Sinäpä näyt jo kadottavan sekä muistisi että ymmärryksesi…
RAUNIO. Pelkään, että lopulta todella niin käykin.
ROUVA RAUNIO. Sillä olenhan sinulle jo monesti ennen sanonut ja itsekin pitäisi sinun ymmärtää, että se oli välttämätön oman tyttäresi tähden, oman tyttäresi kasvatuksen tähden. Ja sen pitäisi olla hyvinkin selvä.
RAUNIO. Mutta se ei ole selvä lainkaan, sillä neiti Moilanen…
ROUVA RAUNIO. Mutta minä välitän neiti Moilasen mielipiteestä viisi!
RAUNIO. Eiköpähän se siis ollutkin vain välttämätön — ihmisten tähden, välttämätön sentähden, että hovineuvoksen rouva Lundillakin kannattaa olla semmoinen flyygeli ja että itserakkaus ei sietänyt, että asessorin rouva Raunion salonki näyttäisi ystävättären salia huonommalta — vai?
ROUVA RAUNIO. Ha-ha-ha-ha! Mikä tuhmuus, mikä ääretön tuhmuus! (* Millä sinä sitte puolustat itseäsi? Sillä sinähän minun mieheni olet? Sinähän sen maksat? Miksikäs sinä sen siis taloosi otit? Ihmistenkö tähden siis myöskin?
RAUNIO. Niin juuri, ihmisten tähden. Aivan oikein, ihmisten tähden, mutta vain hiukan toiselta kannalta katsoen. Sillä — paha kyllä — ihmisten tähden, se on, häveten ihmisten tähden, häveten omaa arvoamme, kunniaamme, nimeämme ihmisten tähden, jätämme julkisesti paljon tekemättä, mikä kuitenkin totuuden ja hyveen voittoon pääsemisen nimessä olisi tehtävä ja mistä varmaan meidän itsemme paljoa vähemmän täytyisi kärsiä, ell'emme olisi jättäneet sitä tekemättä. Sen häpeän tähden olen minäkin jättänyt paljon tekemättä, mikä jo aikoja sitte olisi pitänyt tehdä, ja paljo on minun sen vuoksi kärsiäkin täytynyt. Sinä tiedät hyvin, mitä minä tarkoitan. Ja olkoon tämä nyt vain sanottu minun puolustuksekseni sen lisäksi, että paljon myöskin olen sietänyt ja suvainnut, — paitse liian rakkauteni, — sinun sairautesi ja oman rauhani, taloni rauhan tähden. Jos et nyt sanojani ymmärrä, niin tulet kai ne kerran vielä ymmärtämään.
ROUVA RAUNIO. Varsin hyvin ymmärrän, vaan *) en viitsi sinun lorujasi kuunnella. Surukseni näen vain yhä selvemmin, että tyttäremme huolellinen kasvattaminen ei ole sinulle ollenkaan pääasia.
RAUNIO. Aivan oikein, jos huolellisuus on vain muutamain salonkikappalten soittelemisessa kalliilla flyygelillä, kauniiden pukujen käyttämisessä, ranskalaisten kohteliaisuuksien lausumisessa ja kaikissa huveissa juoksemisessa, jotta pikemmin naimisiin pääsisi. Semmoinen kasvatus ei ole minusta pääasia, — ei! Syvemmälle minä katson, kulta Bettyseni. Ja oikeinpa sydäntäni kirvelee, kun ajattelen, ett'ei Ellamme ole parempaa kasvatusta saanut. Mutta nyt on jo myöhäistä asiaa korjata. Ja minun on syyni, että olen antanut pilata hänen.