RAUNIO. Enpä suinkaan. Päinvastoin olen sinulle siitä hyvin kiitollinen.
SOLA. No, se on asian, niin sanoakseni, kriitillinen puoli, joka kirjoituksestasi puuttuu. Sillä *) siinä olet kyllä paljastanut epäkohdan, mutta et ole huomauttanut, että on myöskin välttämätöntä tehdä jotakin epäkohdan poistamiseksi, asian parantamiseksi.
RAUNIO. Muistutuksesi on aivan oikea. Mutta sinä varmaankaan et ole tullut ajatelleeksi, että on aivan mahdotonta keksiä ja neuvoa jotakin yleistä keinoa, yleistä lääkettä, elämän eliksiiriä, niin sanoakseni, joka auttaisi ja parantaisi kaikissa tapauksissa. Minun mielestäni ovat nuo keinot aivan subjektiivista laatua, on käytettävä eri keino jokaisessa eri tapauksessa, tapaukset ovat joka kerta individualiseerattavat, niin sanoakseni. Eikö niin?
SOLA. Ei ollenkaan. Sitä en tarvitse tehdä.
RAUNIO. Vaan kuinka? Oletkos sinä keksinyt jonkun yleislääkkeen?
SOLA. Olen kyllä, jos siihen mitään keksijän neroa tarvitaankaan.
RAUNIO. No, jos lääkkeesi on hyvä, niin täytyy sinun ottaa sille patentti. Annapas kuulua! Mikäs se olisi?
SOLA. Minun mielestäni, näetkös, ei tarvitse mitään muuta kuin rohkeutta.
RAUNIO. Rohkeutta sylkemään ihmisiä vasten silmiä? Niinkö?
SOLA. Vaikka niinkin, jos hävyttömyys sitä vaatii.