RAUNIO. Sitäpä on vähä vaikea suositella toisille ennenkuin itse on koettanut.
SOLA. (* Eikä ollenkaan. Päinvastoin on se lääke oivallista diagnostisessa suhteessa. Sen kautta tulee usein selville, että ensin olisi pitänyt antaa ihmisten sylkeä itseään vasten silmiä ennenkuin menee heitä vasten silmiä sylkemään.
RAUNIO. Mitä?
SOLA. Niin juuri "mitä". Ensiksikin, näet, tarvitsee perinpohjaista itsekritiikkiä ennenkuin laskee kuvituksensa sikiöitä ilmoille, ihmisten syljeksittäviksi.
RAUNIO. Mutta ell'ei sitä ole. *)
SOLA. (* Sitä täytyy olla, ihmisten tähden, jos tahtoo kunnollisesta ihmisestä käydä. Vaan ell'ei sitä ole, niin silloin on ihmisillä oikeus sylkeä sinua vasten silmiä. (Raunio ei vastaa mitään. Molemmat ovat kauan aikaa vaiti. *) Ennenkuin itse on koettanut! Niin, veli Yrjö; toista on paljastaa epäkohta, toista toimia sen poistamiseksi. Ja jälkimäinen on sitä vaikeampi, mitä lähempänä epäkohta meitä itseämme on. Mutta silloin juuri tarvitseekin rohkeutta — ihmisten tähden.
RAUNIO. Sinä katsot minuun niin kummallisesti, ikäänkuin tarkoittaisit sillä jotakin.
SOLA. Vai tuntuu sinusta siltä? Mikäs sinun tuntosi nyt on niin herkäksi tehnyt?
RAUNIO. Puhu suoraan, Sola, minä näen, että sinulla on jotakin mielessä.
SOLA. Tämä aine on sinulle ehkä kipeä kohta? Ja kentiesi on niitä useampiakin? Mistä minä ne tiedän? Onhan siitä niin kauan, kuin olemme tavanneet toisemme ja puhuneet suoraan toinen toisellemme.