SOLA. Sinusta ja tyttärestäsi. Sinusta ja vaimostasi. Sillä tunnethan itse hyvin Lagerin ja hänen elämänsä. Hänestä lankee sitte varjo sekä sinun että perheesi päälle.
RAUNIO. Mutta viime aikoina en ole kuullut hänestä mitäkään erityistä. Päinvastoin. Onko hänen elämänsä sitte käynyt vieläkin hurjemmaksi kuin se ennen oli?
SOLA. On kyllä. Vaikka olisihan, luullakseni, jo hänen entinenkin maineensa riittävä teidän mainettanne tartuttamaan. Ja tietystikään ei hänestä sinulle nyt mitään suoraan puhuta, hän kun on niin hyvä ystävä perheessäsi.
RAUNIO. Minä en häntä ystävänäni pidä.
SOLA. Mutta tyttäresi ja rouvasi. Ja se on sitä pahempi.
RAUNIO. Vaan enhän toki voi häntä pellollekaan ajaa.
SOLA. Voisit. Hyvinkin. Ell'ette olisi hänelle pienessä kiitollisuuden velassa.
RAUNIO. Mitä tarkoitat?
SOLA. Hänenhän se on lahjoittama, tuo kruunu?
RAUNIO. Niin. No?