SOLA. Sitä en tarvitse kysyä. Sen arvaan kysymättäkin.
RAUNIO. Mutta minä kysyn sinulta, miksi luulet, että minä sen sallin, kun asia jo oli tehty minun tietämättäni?
SOLA. Sen teit taaskin vain — ihmisten tähden.
RAUNIO. Sinun tähtesi, sinun nimesi tähden ainoastaan sen sallin, jos tietää tahdot.
SOLA. Ei! Se tepponen ei tepsi. Ja senkö tähden nyt vain katselisit jalomielisen ystävän rauhallisesta korkeudesta, kuinka tuo sama pelastaja tyttäresi muka tulevana miehenä kruunuja salisi kattoon ripustaa ja loosheissa sinun sijallasi istuu. Kenenkäs tähden sinä sitä sallit, hä?
RAUNIO. Millä oikeudella uskallat sinä siten tahrata vaimoni ja minun kunniaani aviopuolisoina? Millä? Vastaa!
SOLA. Ystävän oikeudella yksistään, jos enää tahdot minua ystävänäsi pitää.
RAUNIO. Se on liika vähän, ell'et voi selviä todisteita näyttää?
SOLA. Vai on Lagerinkin maine sinulle liika vähän?
RAUNIO. On. Vaimoni maineen rinnalla.