RAUNIO. Jos hän tulee siihen minun suostumustani pyytämään, niin ajan minä hänet samaa tietä pihalle, jota hän on tullutkin.
ROUVA RAUNIO ja ELLA. Georges, Georges! (yht'aikaa) pappa, pappa!
RAUNIO. Niin juuri! Minun sanani pysyy.
(Ella rupee itkemään).
ROUVA RAUNIO. Mutta mikä sinun on, Georges? Ja näin yht'äkkiä? Varmaankin lehtori Sola…? Mutta sinähän unhotat, missä kiitollisuuden velassa me olemme…
RAUNIO. Juuri sen velan tahdon minä aluksi sillä lailla suorittaa.
ROUVA RAUNIO. Ihanhan sinä olet mieletön taaskin, Georges. Taaskin tuo… tuo inhottava lehtori Sola…
RAUNIO. Vaiti! Ei sanaakaan Solasta!… Toinen se on, joka minun kotirauhani, sielunrauhani häiritsijä on!… Hyvästi! Tästä pitää kerrankin tulla loppu!
(Menee eteiseen ja pukeutuu ulos lähteäkseen).
ROUVA RAUNIO. Herra Jumala! Georges! Jumalan tähden, minne sinä menet, minne sinä menet, sanohan edes?