RAUNIO (Valmiina lähtemään, naurahtaen). Ole huoleti!… Kamreeri
Lagerin luo minä en mene.
(Lähtee).
ELLA (Itkien). Mamma, mamma, mitä teemme nyt?
ROUVA RAUNIO. Rauhoitu, Ella! Älä itke! Pappa on käynyt niin ärtyisäksi monien töittensä tähden, mutta kyllä hän leppyy jälleen.
ELLA. Ei, ei hän lepy. Minä en ole häntä koskaan nähnyt näin vimmastuneena.
ROUVA RAUNIO. Minulla on kyllä keinoni, joilla saan hänet leppymään ja — suostumaan kaikkeen.
ELLA. Se on varmaan hän, se on lehtori Sola, joka on papan semmoiseksi tehnyt.
ROUVA RAUNIO. Hän eikä kukaan muu.
ELLA. Mutta mitä syytä hänellä siihen on? Olisiko hän kade ja…?
ROUVA RAUNIO. Kade ja kostonhimoinen. Kade sentähden, ett'et sinä hänestä välitä. Ja kostaa tahtoo hän minullekin, siitä ett'en minäkään voi häntä kärsiä.