RAUNIO. Ette suinkaan nyt enää Solaa odota, vai? Miks'ei hän sitte tullut?!
NEITI MOILANEN. Se minua todellakin kummastuttaa. Hän niin varmaan lupasi.
RAUNIO. Sitte on hänelle joku aivan odottamaton este sattunut.
NEITI MOILANEN. En tiedä. En käsitä.
RAUNIO. No, ei olla huolissamme! Ehkä hän vielä syömään tuleekin. Ja teitä noutamaan ja saattamaan.
NEITI MOILANEN. Sitähän olen vähän vielä toivonut.
RAUNIO. Niin! Toivokaamme! Tulkaa nyt! Mennään me sillä aikaa hiukan haukkaamaan! Minä tässä muuten unhotin kaikki kohteliaan isännän velvollisuudetkin.
(Menee oikealle neiti Moilasen kanssa. Raunion työhuoneesta tulevat samassa ne neljä herraa, jotka ovat pelanneet korttia; kaksi heistä menee oikealle, kaksi seisattuu saliin väittelemään).
1:NEN HERRA. Minä en ymmärrä, kuinka sinä voit sillä lailla pelata?! Minullahan oli (taivuttaa sormea joka korttia luetellessaan) ässä, kuningas, sotamies ja viisi hakkua. Me olisimme huoleti voineet määrätä pienen slammin.
2:NEN HERRA. Miks'et määrännyt? Ilmoitinhan minä, minkälaiset hertat minulla oli..